Rotuesittely
KÄYTTÖTARKOITUS: Alunperin paimenkoira, nykyään lähinnä seurakoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Ruotsinlapinkoira on pohjoismainen pystykorva,
joka on tunnettu Pohjolassa vuosisatojen ajan. Paimentolaislappalaiset käyttivät sitä
ennen poronpaimennukseen.
YLEISVAIKUTELMA: Hieman keskikokoa pienempi ja ryhdikäs, tyypillinen
pystykorva. Karvapeite on säänkestävä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on suorakaiteen muotoinen.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, valpas, ystävällinen ja uskollinen.
Ruotsinlapinkoira on erittäin sävyisä ja työskentelyhaluinen. Hyvien vahti- ja paimenkoiraominaisuuksiensa
ansiosta se oli erittäin hyödyllinen poronhoidossa. Se
on hyvin monipuolinen, soveltuu mm. tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn, paimennukseen
ja jäljestykseen. Helposti koulutettava, kestävä ja sitkeä.
KALLO-OSA: Hieman leveyttään pitempi. Otsa on kaareva, niskakyhmy ei ole
selvästi erottuva.
OTSAPENGER: Erittäin selvästi erottuva.
KIRSU: Mieluiten musta tai hyvin tumma.
KUONO-OSA: Hieman yli kolmannes pään koko pituudesta, täyteläinen ja kapenee
tasaisesti kohti kirsua. Kuononselkä on suora.
HUULET: Tiiviit. Huulet ja kitalaki ovat voimakaspigmenttiset.
HAMPAAT / PURENTA: Leikkaava purenta. Hampaat ovat tasaiset ja hyvin
kehittyneet.
SILMÄT: Kohtuullisen kaukana toisistaan sijaitsevat, pyöreät, melko suuret ja
asennoltaan lähes vaakasuorat, eivät ulkonevat. Ruskeat, mieluiten tummanruskeat
ja erittäin ilmeikkäät. Silmäluomet ovat voimakaspigmenttiset.
KORVAT: Kolmionmuotoiset, tyvestään leveät, pienet, pystyt ja kärjistään hieman
pyöristyneet. Kaukana toisistaan ja hyvin liikkuvaiset. Taittuneet korvankärjet eivät
ole toivottavat, mutta eivät ole hylkäävä virhe.
KAULA: Keskipitkä, kuiva ja voimakas.
RUNKO: Tiivis ja hieman säkäkorkeutta pitempi.
SELKÄ: Tasainen, voimakas, lihaksikas ja joustava.
LANNE: Lyhyt ja leveä.
LANTIO: Suhteellisen pitkä ja leveä, lihaksikas ja hieman viisto.
RINTAKEHÄ: Melko syvä, kyynärpäihin ulottuva, soikea ja suhteellisen pitkä.
Viimeiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalasta
selvästi erottuva.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on hieman kohoava.
HÄNTÄ: Melko ylös kiinnittynyt, ulottuu ojennettuna kintereisiin. Häntä on koiran
liikkuessa selälle kiertynyt.
ETURAAJAT: Eturaajojen tulisi olla lavoista ja kyynärpäistä riittävästi
kulmautuneet, jotta pitkä askel olisi mahdollinen.
LAVAT: Selvästi viistot.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rintakehän myötäiset.
KYYNÄRVARRET: Suorat, vahvat ja yhdensuuntaiset niin seistessä kuin liikkeessäkin.
VÄLIKÄMMENET: Riittävän viistot.
KÄPÄLÄT: Vahvat ja soikeat. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä, päkiät kestävät ja
joustavat. Käpälät ovat runsaskarvaiset myös päkiöiden välistä. Kynnet ja päkiät
ovat hyvin pigmentoituneet.
TAKARAAJAT: Takaraajat ovat polvista ja kintereistä hyvin, eivät liioitellusti
kulmautuneet.
REIDET: Lihaksikkaat.
KINTEREET: Matalat, jotta voimakas työntö olisi mahdollinen. Kannukset eivät
ole toivottavat.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Keveät, joustavat, maatavoittavat ja tehokkaat.
KARVAPEITE: Tuuhea ja kaksinkertainen karvapeite. Karva on pystyä, aluskarva tiheää
ja hienokiharaista. Karva on lyhyttä päässä ja raajojen etuosassa, pitempää rinnassa
ja raajojen takaosassa. Hännän karvapeite on tuuheaa, pitkää ja tiheää. Kaulassa
karva muodostaa kauluksen.
VÄRI: Yleensä yksivärinen musta, ruskea sävy on tyypillistä; aiemmin oli olemassa
myös maksanruskeita yksilöitä. Valkoista väriä rinnassa, käpälissä ja hännänpäässä
sallitaan, mutta runsaammat valkeat merkit eivät ole toivottuja.
SÄKÄKORKEUS: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 48 cm ja nartuilla 43 cm, sallittu
poikkeama ±3 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; epätyypillisyys ja
epänormaalit piirteet; täydellinen aluskarvan puuttuminen.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
|
|